TAIOTTU IHMELÄÄKE
- Yksityistäminen ja sen seuraukset

Uusliberalismin vahvistumisen myötä valtion roolia on supistettu 1980-luvulta lähtien lähes kaikissa maailman maissa . Yksityistämisen etunenässä ovat kulkeneet erityisesti britit . Britanniassa olikin vahvan Työväenpuolueen hallinnon jäljiltä paljon yksityistettävää .

Britannian yksityistämisohjelmat aloitettiin konservatiivipuolueen ja Margaret Thatcherin tullessa valtaan vuonna 1979 . Konservatiivit myivät vuosien 1979-97 välisenä aikana kaksi kolmasosaa valtion omistamista liiketoiminnoista, esimerkiksi valtion kaasun- ja sähköntuotannon, vesilaitokset, puhelinyhtiön, terästeollisuutta ja lentoyhtiön . British Telecom, British Gas, British Leyland ja British Airways myytiin kaikki pois

Thatcher aloitti myös julkisen terveydenhuollon yksityistämisen
ottamalla käyttöön kilpailuttamisen. Thatcherin seuraaja,
konservatiivipääministeri John Major yksityisti vielä Thatcheriakin hurjemmin: hän pilkkoi valtion rautatiet sadaksi yksityiseksi yritykseksi ja perusti julkishallintoon liikelaitoksia .

Yksityistämistä ei ohjannut pelkkä ideologinen vimma, Iso-Britannian valtio sai 18 vuoden aikana yksityistämisestä myyntituloja 65 miljardia puntaa - noin 100 miljardia euroa (noin 600 miljardia markkaa). Rahoilla tilkittiin valtion taloutta. Veroja ei tarvinnut korottaa eikä palveluja leikata, mutta kun rahat oli kulutettu, alkoivat kovat ajat. Varsinkin kun julkisen sektorin työllisyys oli leikkausten ja kauppojen myötä romahtanut. Kun vuonna 1979 valtion palveluksessa oli noin 770 000 virkamiestä ja -naista, vuonna 1995 heitä oli enää 50 000 cialis professional online. Yksityistäminen ei pysähtynyt´Työväenpuolueen valtaannousuun proscar. Uusi Työväenpuolue, New Labour, ohjaa kuntia kilpailuttamaan palvelutuotantoa ja jatkaa terveyspalvelujen
yksityistämistä lisäämällä yksityisten palvelutuottajien käyttöä.

Suomessa hyvinvointivaltion rakentaminen oli toisen maailmansodan jälkeinen
suuri projekti. Valtio tasasi tulonjakoa verotuksella ja tulonsiirroilla, kehitti perusturvaa, koulutusta, päivähoitoa, terveydenhoitoa ja eläkkeitä erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Vielä 80-luvullakin valtion satsaus julkisiin palveluihin kasvoi (osittain myös bruttokansantuotteen ja valtion tulojen kasvun seurauksena). Kehitys tyssäsi 1990-luvun alun lamaan. Julkisia menoja leikattiin laman aikana ja jälkeen voimalla, leikkaukset pysäyttivät menojen kasvun. Jos lama-ajan leikkauksia ei olisi tehty, julkisen sektorin vuotuiset menot olisivat nyt noin 10 miljardia euroa (noin 50-60 miljardia markkaa) nykyistä suuremmat.

Laman aikana ihmiset olivat valmiita "tehostamaan" julkisen sektorin toimintaa leikkauksin ja yksityistämällä, nyt tätä halukkuutta ei enää juuri ole. Elinkeinoelämän valtuuskunta, Eva, julkaisi Erilaisuuksien Suomi´-raportin suomalaisten asenteista vuonna 2001. Selvityksen mukaan 85 prosenttia suomalaisista pitää hyvinvointivaltiota hintansa arvoisena, vaikka se tulisikin kalliiksi. Hyvinvointivaltion kannatus oli kahdessa vuodessa noussut yli kymmenen prosenttia. Vuoden 2002 alussa tehdyn kuntalaiskyselyn mukaan 72 prosenttia kuntalaisista puolestaan on valmis maksamaan tarvittaessa vaikka nykyistä enemmän veroja kunnollisten palvelujen säilyttämiseksi. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK teetätti helmi-maaliskuussa vuonna 2000 kyselytutkimuksen. Sen mukaan julkisten palvelujen kilpailuttaminen arveluttaa suomalaisia yhä
enemmän, 84 prosenttia ihmisistä uskoo, että julkisten palvelujen
kilpailuttamisessa on menty liian pitkälle, jos se merkitsee heikennyksiä työntekijöiden työsuhdeturvaan tai palkkatasoon. Yli kolmannes ei pitänyt
kilpailuttamista lainkaan välttämättömänä.

Leikkauksista huolimatta Suomessa joka neljäs työntekijä työskentelee edelleen julkisyhteisön palveluksessa, Ruotsissa ja Tanskassa 30 prosenttia.
Pohjoismaissa tuotetaan edelleen moniin Euroopan maihin verrattuna suuri osa
koulutuksesta ja sosiaali- ja terveyspalveluista julkisella sektorilla, mutta koko ajan yhä vähemmän. Vuonna 1990 yksityisiä sosiaalipalvelujen tuottajia oli 750, vuonna 2000 jo yli kaksi ja puoli tuhatta.

Siirtymä markkinoille on Euroopassa ollut raju, mutta laajimmat yksityistämiset tehtiin kuitenkin kehitysmaissa ja siirtymätalouksissa, kun IMF ja Maailmanpankki ja uudet hallitukset "tervehdyttivät" kansantalouksia. Vuoteen 1992 mennessä yli 80 maassa oli yksityistetty noin 6 800 valtion omistamaa yritystä. Usein valtionyhtiöitä ja -laitoksia myytiin yksityisille pilkkahintaan ja korruptio rehotti.

Vuonna 1997 alkaneen Aasian kriisin seurauksena yksityistettiin mittava osa alueen valtioiden omaisuutta. IMF edellytti myyntiä "apupakettinsa" eli kriisin ratkaisemiseksi antamansa lisälainan vastineeksi. Valtion yrityksiä, rahoituslaitoksia ja pankkeja kaupattiin ulkomaisille sijoittajille puoli-ilmaiseksi.

MEKSIKON OPETUKSET

Meksikon yksityistämisohjelma alkoi vuoden 1982 velkakriisin myötä. IMF lainasi maalle lisää rahaa, lainan ehtona oli yksityistäminen. Noin 1 000valtion yritystä onkin myyty vuodesta 1983 alkaen. Seurauksena on ollut omaisuuden ja tulojen raju keskittyminen, valtionyhtiöiden ostamiseen on osallistunut vain kourallinen suuryhtiöitä. Vuoden 1991 sisäisessä tilintarkastusraportissaan Maailmanpankki itsekin toteaa, että talouden jo valmiiksi vino ja keskittynyt omaisuuden jakautuminen on yksityistämisen tuloksena entisestään korostunut. Presidentti Carlos Salinas de Gortarin hallintokaudella meksikolaisten miljardöörien määrä nousi kahdesta 24:ään.

Valtion puhelinyhtiön, Teléfonos de Méxicon, Telmexin, osti maan rikkain mies, Carlos Slim. Slimin henkilökohtainen omaisuus on suurempi kuin 17 miljoonan köyhimmän meksikolaisen yhteenlasketut tulot. Telmex yksityistettiin Maailmanpankin avustuksella, pankki antoi 22 miljoonan dollarin lainan myynnin toteuttamista varten. Hallitus pehmitti kauppoja nostamalla asiakkaiden maksamia palvelumaksuja huimasti juuri ennen yhtiön myyntiä. Tammikuussa poistettiin yhtiön maksama puhelupalvelujen arvonlisävero. Niiden verojen verran, joita yhtiö vielä maksoi, se sai nostaa kuluttajahintoja. Paikallispuhelujen hinnat nousivat 16
pesosta 115 pesoon minuutilta. Telmexin osakkeiden hinta kohosi myynnin jälkeen
huomattavasti. Maailmanpankin oman arvion mukaan kaupassa hävisivät kuluttajat, joiden puhelinlasku kasvoi 33 miljardilla dollarilla.

Yksityistämisen jäljet voivat joskus olla arvaamattomat. John Stiglitz, Maailmanpankin entinen pääekonomisti, totesi Helsingin Sanomissa 18.10.2001 julkaistussa kirjoituksessa:

"Esimerkiksi lentokenttien turvatarkastusten yksityistämisessä ei ollut mitään järkeä. Yksityisen sektorin turvatarkastajille maksamat huonot palkat johtivat siihen, että työvoima vaihtui tiuhaan.

Lentoyhtiöt ja lentokentät ovat saattaneet lyhyellä aikavälillä tehdä parempia voittoja, mutta pitkällä aikavälillä ne ovat menettäneet - kuten Yhdysvaltain kansalaisetkin. Nyt sen kauhuksemme tiedämme."

Jaana Airaksinen & Anastasia Laitila

Yllä oleva teksti sisältyy kirjaan: Jaana Airaksinen, Risto Isomäki, Anastasia Laitila: "Kohti kestävää maailmaa 2002".