Ammattiyhdistysliike on ollut ehkä tärkein yhteiskuntia tasa-arvoistava ja demokratisoiva voima Pohjoismaissa. Mutta ay-liikkeen sisäinen demokratia on alennustilassa. Yksi oire demokratiakriisistä on tapa, jolla ydinvoimaa on käsitelty ay-liikkeen sisällä.

"SAK:n hallitus teki yli miljoonan jäsenensä puolesta ydinvoimasta päätöksen kysymättä jäseniltä mitään. Ei ay-liike ole ydinvoiman kannalla. Ei SEL ainakaan", sanoo Arja Launamo. "Ay-liikkeen ei pitäisi ottaa ydinvoimaan kantaa. Ihmiset pystyvät itse kohdallaan ratkaisemaan tämän asian."

Arja Launamo on CloettaFazerin pääluottamusmies, SEL:n Etelä-Suomen Alue- ja Keskusjärjestöjen puheenjohtaja ja SEL:n liittovaltuuston jäsen. Aluejärjestössä on jäseniä 7500 ja Keskusjärjestössä noin 5000. SEL:n Etelä-Suomen Keskusjärjestön vuosikokous paheksui virallisessa kannanotossaan tapaa, jolla SAK lobbasi ydinvoimaa.

"Ensin SAK:n hallitus otti ydinvoiman lisärakentamiseen myönteisen kannan, sen jälkeen asia vietiin SAK:n edustajakokoukseen. Siellä ydinvoimamyönteisyys oli piilotettu yhdeksi lauseeksi työn tulevaisuutta käsittelevään ohjelmaan. Monet meistä huomasivat vasta päätöspäivänä, että tuollainen ydinvoiman salliva lause oli koko ohjelmassa. Silloin oli jo liian myöhäistä", toteaa edustajakokoukseen osallistunut Launamo.

Kokouksessa äänestettiin lopulta siitä, pitääkö SAK:n lainkaan ottaa kantaa ydinvoimaan vai hyväksytäänkö sellainen julkilausuma, jossa ydinvoimaa ei mainita ollenkaan. Jälkimmäinen voitti.

Useille edustajakokoukseen osallistuneille jäi epäselväksi mitä itse asiassa päätettiin. SAK:n johto kuitenkin tulkitsee, että julkilausuma ilman mitään mainintaa ydinvoimasta ja ydinvoiman mahdollistava lause Hyvinvointi syntyy työstä -asiakirjassa tarkoittavat, että järjestö kannattaa ydinvoiman lisärakentamista.

Erilaisille mielipiteille ei ole tilaa

"Emme tiedä, mitä ay-liikkeen jäsenistö ajattelee", sanoo Suomen Elintarviketyöläisten liiton puheenjohtaja Ritva Savtschenko. "Jos ydinvoimasta järjestettäisiin kansanäänestys, silloin tiedettäisiin, mitä mieltä ay-liike ja muut ihmiset asiasta ovat."

"Ydinvoimaa ei pidetä sellaisena asiana, jossa liittoja kehotettaisiin jäsenkäsittelyyn. Tämä on tietysti myös tarkoituksenmukaisuuskysymys: kansalaismielipidettä voidaan johdatella tiettyyn suuntaan sen avulla, että iso keskusjärjestö ottaa kantaa. Kysymys ei ole ajasta, eikä sopivan menettelytavan puutteesta. Esimerkiksi tulopoliittisen ratkaisun, TUPO-neuvottelujen, yhteydessä liitoille varataan aikaa käsitellä työehtosopimusasiat keskuudessaan."

Ritva Savtschenkon mielestä ay-liikkeen ei pitäisi ottaa kantaa ydinvoimaan. "Se on iso omantunnon asia, josta ollaan montaa mieltä. Erilaisia näkemyksiä ei pitäisi väkisin puristaa yksimieliseksi päätökseksi. EU-jäsenyys kannassa olimme samankaltaisessa tilanteessa."

"En osaa sanoa, miten analyyttistä ydinvoimapohdintaa SAK:n sisällä on ollut, ainakaan SAK:n hallituksessa kunnollista keskustelua ei käyty," kertoo SAK:n hallituksessa istuva Savtschenko. "Esimerkiksi mitään ydinvoimaan liittyviä riskejä ei tullut esille. Mitkä ovat ydinvoimaan sitoutumisen seuraukset maailman energiatuotannon kannalta, miten hoidetaan jätteet, mitä vaikutuksia päätöksellä on yhteiskunnan rakenteisiin, millaisissa yhteiskunnallisissa rakenteissa ydinvoiman turvallinen käyttö on mahdollista? Tässä kysymyksiä, joita ei käsitelty. On mysteeri, mihin kukakin ydinvoimakantansa SAK:n hallituksessa perustaa."

"Huolestuttavaa ay-liikkeen kannalta on se, että ylipäätään erilaisten mielipiteiden tuominen esiin ja keskustelu eivät ole vallitsevaa kulttuuria. Ne, jotka saavat tarpeekseen, eroavat liitosta. Ay-liike liittyy voimakkaasti yhteiskuntarakenteisiin. Kielteisenä puolena on ay-liikkeen valtiollistuminen. Tässä järjestelmässä ay-liike on pitkälti vain keskusjärjestön puheenjohtaja ja hallitus ja keskusjärjestön muut yhteistyöelimet. Ay-liikkeen viralliset kannat muotoutuvat aika lailla SAK:n sisällä."

Suomen Elintarviketyöläisten liitto ei ole ottanut kantaa ydinvoiman lisärakentamiseen. SEL:ssä on 41 000 jäsentä.

Epädemokraattisestä päätöksenteosta valitetaan

"Liittotason kannanotoissa ay-liike on ydinvoiman kannalla", toteaa Sauli Kovanen, Paperiliiton osastopäällikkö ja työttömyyskassan johtaja. "Järjestöjen jäsenten mielipiteet kuitenkin seuraavat yleistä kansalaismielipidettä. Kyllä SAK:n päätöksenteosta on tullut nurinaa."

"Olin SAK:n hallituksessa sitä mieltä, ettei kantaa pitäisi ottaa, koska SAK:n suuri edustajakokous oli juuri tulossa ja useitten liittojen liittokokouksia myös. Ei ollut korrektia lyödä päätöstä lukkoon ennen niitä."

Kovasen mielestä ay-liike voi hyvin ottaa kantaa ydinvoimaan sinänsä. "Ay-liike on kattava kansalaisliike, jolla voi olla mielipide ja kanta merkittäviin yhteiskunnallisiin asioihin. Ei ydinvoima ole sellaisten asioiden joukossa, joihin ei voisi ottaa kantaa. Eri asia, kuinka viisasta kannanotto sitten on."

"Kyllä paperiteollisuuteen energiaa tarvitaan, mutta ei suomalaista paperiteollisuutta alas ajeta, vaikka ydinvoimaa ei rakennettaisikaan lisää. Energiahuolto hoidetaan tavalla tai toisella. Paperiteollisuus on suurten investointien ja hitaiden muutosten ala, eikä mitään joukkopakoa ole ainakaan ihan heti odotettavissa."

Paperiliiton liittokokous päätti, että myös ydinvoima on mahdollinen energiavaihtoehto. Liitossa on 47 000 jäsentä.

Jokaiselle oikeus henkilökohtaiseen kantaan

"Ay-liike on muotoillut kantansa niin, ettei ydinvoimaa haluta sulkea pois. Tämä on kaikkien keskusjärjestöjen energiapoliittissa kannanotoissa," toteaa Kunta-alan ammattiliiton KTV:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori.

Viime vuonna myös SAK:n valtuuston puheenjohtajaksi valittu Santamäki-Vuori muistuttaa, että ay-liikkeeseen kuuluu suurin osa työikäisestä väestöstä, joten mielipiteiden kirjo on laaja. "Siksi minusta ei ole sopivaa, että ay-liike ottaa ydinvoimaan kantaa. Eduskunnassakaan ei ole tehty ryhmäpäätöksiä ydinvoimasta."

"Tämä ei ole mitään tunteen ja järjen painia. Ydinenergian kokonaistaloudellisessa arvioinnissa ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Se, minkälaisen hinnan tai hyvinvointitappion kukin liittää ydinvoimaonnettomuuteen, on subjektiivista harkintaa. Kysymys on siitä, miten suhtautuu tulevaisuuteen. Tässä pitää tietyllä tavalla yhteismitallistaa lyhyt ja pitkä tähtäin, arvottaa minkälaisia hyötyjä ja haittoja koituu tuleville sukupolville verrattuna nykyisille sukupolville koituviin hyötyihin ja haittoihin. Kaikki vastaukset tähän ovat oikeita, koska ne ovat jokaisen henkilön omia arvostuksia, yhtä objektiivista ratkaisua ei ole."

KTV:llä ei ole ydinvoimaan kantaa. Liitolla on 210 000 jäsentä.

Manipuloitu myönteisyys

"Ay-liikkeen ylin johto on ydinvoiman kannalla, mutta jäsenistä suuri osa vastustaa lisäydinvoimaa", arvelee rakennusliittolaisen Helsingin Kirvesmiesten ammattiosaston luottamusmies Matti Piirainen. Hänen mielestään SAK:n oma ydinvoimakysely oli huiputusta. "Se oli SAK:n itsensä teettämä, ja johdattelevilla kysymyksillä he saivat halutun tuloksen. Ensimmäinen kysymys oli: Tuleeko sinun mielestäsi energiapoliittiset ratkaisut tehdä tunteella vai järjellä?"

Piiraisen mielestä ay-liikkeen pitää ottaa ydinvoimaan kantaa. "Se on iso yhteiskuntapoliittinen kysymys. Energiapolitiikkaan liittyy isoja tulevaisuuden visioita, joita ay-liikkeelläkin pitäisi olla. Päätökset on kuitenkin tehtävä niin, että ensin ay-liikkeen perustasolla pohditaan asiaa ja sitten päätetään tuon pohdiskelun perusteella."

Helsingin Kirvesmiehet vastustavat viidettä ydinvoimalaa. Heitä on noin 1600.

Demokratiasta huutava pula

"Ammattiosastoissa tehtyjen selvitysten mukaan suurin osa jäsenistä suhtautuu ydinvoimaan kielteisesti. Tässä mielessä se junttameininki, jota ay-liikkeen johtajat tänä päivänä vetävät on varsin ikävää", sanoo Metalliliiton Helsingin piirin puheenjohtaja Kai Laaksonen.

"Ay-liike on aika monessa asiassa demokratian irvikuva. Meillä on tällainen pieni edustuksellinen porukka, joka valitsee itse itselleen johtajat ja henkilökunnan, määrää palkkansa ja muut etunsa. He antavat röyhkeästi koko jäsenistön nimissä kannanottoja milloin mistäkin asiasta poliittisten puolueittensa tueksi", pohtii Kai Laaksonen.

Jos halutaan oikeasti demokratiaa ja pitää jäsenistö mukana, pitäisi järjestää avoimia jäsenäänestyksiä erilaisista asioista ja tehdä niiden avulla päätöksiä. Ydinvoimaa Laaksonen kuitenkin pitää ennen kaikkea puoluepoliittisena kysymyksenä, joten ay-liikkeen ei siihen pitäisi hänen mielestään ottaa kantaa.

"Demarit ja kokoomus pelaavat hallituspeliä, ne elävät jo tulevia eduskuntavaaleja ja lähtevät tekemään yhteistyötä saadakseen tulevana vaalikautena jälleen demareiden ja kokoomuksen yhteisen hallituksen. Ay-liike on vahvasti sosialidemokraattisen puolueen käsissä ja demarit haluavat, että ay-liike painostaa eduskunnan demarit tekemään ydinvoimamyönteistä päätöstä. Ay-liikettä käytetään käsikassarana."

"SAK ajaa lisäydinvoimaa työllisyysargumentein. Ydinvoimalla ei tosiasiassa ole työllistävää vaikutusta. Tänä päivänä suurin osa työpaikoista syntyy palvelualoille, eikä kassakoneen kilinään tarvita hirveästi energiaa. Tämän takia ay-liikkeen ei pitäisi ottaa kantaa koko asiaan", Laaksonen arvostelee.

"SAK:n päätöksistä on ollut ikäviä seurauksia. Kun luottamusmiehet ovat yrittäneet saada nuoria liittymään liittoon, nuoret ovat vastanneet, etteivät he tarvitse sellaista liittoa, jossa johto ja liittotaso ajavat ydinvoimaa. Ja monet liittoihin kuuluvat ovat uhanneet erota liitosta, koska liitto tekee päätöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä jäsenistön mielipiteen kanssa."

Metalliliiton Helsingin piirijärjestössä yli 12 000 jäsentä.

Ydinvoimajuntta kiertää maata

SAK:n ydinvoimavasara on Matti Viialainen, järjestön vasemmistoliittolainen apulaisjohtaja ja edunvalvontalinjan vastaava. Metalliliitossa ydinvoiman puolesta jyrää työkseen liiton sosialidemokraattien viestintäpäällikkö Matti Putkonen. Ay-liikkeen sisällä kerrotaan, kuinka Putkonen oli kutsuttu tv:n ydinvoimakeskusteluun ja Teollisuuden ja työnantajien keskusliitosta TT:stä soitettiin Metalliliittoon ja kiellettiin päästämästä Putkosta tv-ruutuun. TT:n mielestä Putkonen tv-ruudussa olisi ollut lottovoitto ydinvoiman vastustajille. Putkonen ei mennyt. Tilalle lähetettiin TT:stä Ulla Sirkeinen.

Metalliliiton keskustoimisto puolestaan levitti piirijärjestöjen allekirjoitettavaksi valmista kannanottoa, jossa vedottiin lisäydinvoiman puolesta ja Vihreää liittoa vastaan. Paperin mukaan Vihreän liiton energiamalli olisi täydellinen katastrofi suomalaiselle teollisuudelle ja työllisyydelle. Taktiikka on vanha: etsitään vihollinen ay-liikkeen ulkopuolelta ja aletaan haukkua sitä. Näin huomio kääntyy sisäisistä ongelmista ja demokratian puutteen aiheuttamasta närästä muualle.

Jos eduskunta tekee päätöksen viidennen ydinreaktorin rakentamisesta, se tekee sen kokoomuksen ja demareiden äänin. Muut isot puolueet ovat ydinvoimaa vastaan, vaikka hajaääniä ydinvoiman puolesta toki tulee niidenkin riveistä. Kokoomuksen kansanedustajista monet ovat aidosti ydinvoiman kannalla ja äänestävät kantansa mukaisesti. Sosialidemokraateilla asia ei ole yhtä yksinkertainen kuin kokoomuksessa, monet demarikansanedustajat vastustavat ydinvoiman lisärakentamista. Heidän äänensä lopulta ratkaisevat, rakennetaanko Suomeen viides ydinreaktori vai ei. Demarijohdolla onkin kova työ pitää ruodussa omassa puolueessaan ydinvoiman vastustajat tai ydinvoimaan kriittisesti suhtautuvat epäilijät, jotka saattaisivat äänestää ydinvoimaa vastaan.

Jaana Airaksinen

Artikkeli on julkaistu lyhyemmässä muodossa Voima-lehdessä 04/02.