Sonera ja Lipposen hallituksen moraali

Suomessa uusliberalistinen poliittinen suuntaus on johtanut monien valtion ja kuntien palvelujen yksityistämiseen. Usein yksityistämistoimilla ja 'säästöillä' on pyritty hyvin lyhyen aikavälin säästöihin ja kustannusten laskemiseen vain yhdestä näkökulmasta, jolloin kulut tulevat toisen valtionhallinnon tai kunnan 'sektorin' tai 'momentin' maksettaviksi.

Kulujen tosiasiallinen kasvaminen 'säästöpolitiikassa' toteutuu esimerkiksi terveydenhuollon säästöissä ja kyläkouluja ja posteja lakkautettaessa. (Postien lakkauttaminen tuntuu erityisen kiusalliselta siksi, että nykyisin kuka tahansa joutuu postittamaan kirjeitään keskikaljajakorien siimeksessä, ja vastaanottamaan palveluja yrittäjiltä, jotka käytännössä saavat elantonsa siitä, että toiset raukat juovat itsensä vähitellen kiltisti kuoliaaksi valtionhallinnon suosiollisesti tarjoaman ankarasti verotetun myrkyn avulla. Jokainen meistä joutuu lisäksi käyttäessään
osin alkoholiveroilla rahoitettuja valtion palveluja osallistumaan
näihin talkoisiin, joilla vähitellen tapetaan meistä juopoimmat. Siinä sivussa kuolee muutama sata muutakin, noin 80% kaikista suomalaisista väkivallanteoista tapahtuu humalassa.)
Yksityistämistoimet ovat usein johtuneet myös yksityisten yrittäjien voitontavoittelusta muiden kansalaisten kustannuksella, ja poliittiset päättäjät vaikuttavat joissakin tapauksissa siirtävän valtionyhtiöitä omiin taskuihinsa samaan tapaan kuin Venäjällä on tapahtunut. Suurten yhtiöiden kuten Enson ja Soneran kansainväliset järjestelyt palkitsevat omituisella tavalla yhtiöiden toimien aikaista johtoa ottamatta lainkaan huomioon sitä, että yhtiöt on rakennettu useiden sukupolvien työllä ja veronmaksajien
ja työntekijöiden rahoilla.

Uusliberalistisen politiikan myötä myös valtion ja kuntien viranhaltijoiden moraaliset asenteet ovat vähitellen muuttuneet kummalliseen suuntaan. On vaikeata ymmärtää esimerkiksi kansanedustajien itselleen tekemää palkankorotusta muuta kuin siitä lähtökohdasta, että he ajattelevat oikeudekseen ja jopa velvollisuudekseen ottaa omin luvin (= riistää) hetkellisen valtansa turvin heiltä palkkaa maksavilta kansalaisilta niin paljon kuin kykenevät. Uusliberalistisesta näkökulmasta tällainen toiminta saattaa näyttää kunniakkaalta tai jopa 'sankarilliselta', mutta toisesta, vaaleilla valittuja luottamushenkilöitä paremmin koskevasta eettisestä luottamukseen perustuvasta näkökulmasta arvioiden se on moraalisesti kyseenalaista hetken tilaisuuteen tarttumista, melkein varkauteen rinnastettavaa.

Erityisesti puhelinlinjojen, postin, teiden ja rautateiden yksityistäminen on uusliberalistista seikkailupolitiikkaa, joka johtaa kansalaisten eriarvoistumiseen oikeus-, terveys- ja koulutuspalveluiden suhteen. Maamme on alueeltaan laaja ja harvaanasuttu, eikä ole mahdollista ylläpitää valtion ja kuntien virastoja kävelymatkan päässä jokaisesta kansalaisesta. Jos tiedonkulun edellytykset, kuten liikenneyhteydet, posti ja puhelinpalvelut yksityistetään, niitä pääsevät käyttämään
ainoastaan ne, joilla on varaa ja halua maksaa moraaliltaan kyseenalaisille yksityisyrittäjille riittävästi.

Rautatiet, maantiet ja puhelinyhteydet on rakennettu pitkällä aikavälillä kansakunnan verovaroin, ja on ongelmallista, millä oikeudella vaaleilla neljäksi vuodeksi valittu poliittinen päättäjä saattaa myydä tai toisaalta yksityinen taho voi ottaa haltuunsa tällaista usean sukupolven työllä rakennettua omaisuutta. Myös puhelinlinjat ovat vielä nykyisellään osa valtion kansalaisille tuottamista peruspalveluista. Linjojen ylläpidon ja puhelimien asennuksen tulee edelleen olla mahdollista verovaroin. Puhelinlinjat tai matkapuhelinverkkojen tekniset osat eivät käytännöllisesti katsoen lainkaan kulu niiden käytöstä vaan
rapautuvat lähinnä ajan ja sääolojen myötä, ja näinollen verovaroin
ylläpidetyissä verkoissa itse puhelut voisivat olla ilmaisiakin.
Ylläpitokustannuksethan eivät muutu millään tavoin siitä, miten paljon kukin käyttää jo rakennettua olemassaolevaa linjaa. Kustannukset voitaisiin kattaa esimerkiksi siihen tapaan kuin tv-lupamaksu.

On mielestäni täysin selvää, että Soneran johto käytti esimerkiksi
Saksassa tehtyjen kauppojen riskinotossaan hyväkseen sitä ajatusta, ettei valtiolla ole mahdollisuuksia päästää kansallista puhelinyhtiötä konkurssiin, vaan taloudellisten vaikeuksien mahdollisesti tullessa valtio tulisi Soneran apuun kansalaisten verovarojen turvin. Tällöin jo itse riskinotto eikä pelkästään kauppojen epäonnistuminen oli Lipposen hallituksen taholta häikäilemätöntä keinottelua kansalaisten verovaroilla ja kansalaisten tasa-arvon kustannuksella.

Valtio ja hallitus ei voi vetäytyä poliittisesta vastuusta Soneran
tekemien Saksan umts-kauppojen suhteen. Säilyttäessään suuren osakekannan Sonerassa valtio antoi toiminnallaan ymmärtää, että se haluaa säilyttää Sonerassa myös määräysvaltaa, joka oli tietysti oikeinkin. Antaessaan toisaalta joko suoranaisesti tai epäsuorasti (olemalla puuttumatta) Soneran hallitukselle luvan suureen riskinottoon ja keinotteluun kansalaisten käyttämillä peruspalveluilla Lipposen hallitus otti uusliberalistisen poliittisen kannan, josta sen on myös kannettava poliittiset seuraukset.

Sosiaalidemokraattien johtaman hallituksen toimet valtionyhtiöiden
yksityistämisissä ovat hallituspuolueita äänestäneiden kansalaisten aliarvioimista. Puolueiden äänestäjäkunnan tuntien on melko luonnollista, että poliittinen oikeisto kuten kokoomus, keskustan
oikea siipi ja osa vihreistä voi toimia sellaiseen tapaan kuin Soneran tapauksessa on toimittu, koska vaadittavaa luottamushenkilöiltä odotettavaa moraalia ei voida heiltä näiden poliittisten liikkeiden historian tuntien odottaakaan. Sosiaalidemokraattien ja vasemmistoliiton teoiksi Lipposen johtaman hallituksen toiminta on käsittämätöntä.

Minkälaisten kansalaisten Sosiaalidemokraattien ja Vasemmistoliiton johdot ajattelevat äänestävän puolueita, joiden johtajat oman ahneutensa sokaisemina ovat valmiita keinottelemaan syrjäseutujen asukkaiden, sairaiden, vanhusten ja kaikkien kansalaisten peruspalveluilla?

Lyhyesti:

Viime kädessä vastuu Saksan umts-kaupoissa tapahtuneesta on hallituksella. Ensiksikin en voi uskoa hallituksen olleen niin tyhmän, etteikö sillä ollut tietoa Saksan umts-kauppoihin liittyvistä suurista taloudellisista riskeistä, ja etteikö se olisi ymmärtänyt että riskinoton takuuna oli kansalaisten veromarkoilla rakennetut peruspalvelut. Toiseksi en voi uskoa Soneran hallituksen uskaltaneen tehdä kauppoja ilman hallituksen, käytännössä pääministeri Paavo Lipposen lupaa. Kolmanneksi tämän luvan antaminen oli minusta hallituksen taholta vastuutonta
toimintaa, jota ei voi puolustella sillä, että monet muutkin hölmöt
ajattelivat samoin.

On siis kaksi mahdollisuutta. Ensimmäinen mahdollisuus on se, että olen väärässä ja hallitus oli todella niin tyhmä, ettei se ymmärtänyt asiaan liittyviä taloudellisia riskejä. Tässä tapauksessa minusta tyhmyydestä tulisi sakottaa. Toinen mahdollisuus on, että riskit otettiin täysin tietoisesti käyttäen hyväksi kansalaisten peruspalveluihin sisältyvää takuuta mahdollisen häviön korvauksista. Tämä on minusta häikäilemätöntä liiketoimintaa, jossa keinotellaan sellaisilla takuilla, joilla kunnon kansalaiset eivät keinottele. Molemmat mahdollisuudet johtavat samaan lopputulokseen.

Hyvin lyhyesti:

Pääministeri Paavo Lipponen, minusta sinun hallituksesi pitäisi erota.

Hannu Virtanen
Lievestuoreen asema
41400 Lievestuore
hvirtane@cc.jyu.fi