Köyhyys on muuttunut entistä pysyvämmäksi
Veli-Matti Ritakallio

Köyhyyden kuvassa on 1990-luvun puolivälin jälkeen tapahtunut merkittävä muutos. Köyhyys on muuttunut yhä useammin pysyväksi ongelmaksi, kun se aiemmin oli useimmiten tilannekohtaista ja tilapäistä. Köyhyyden kestossa tapahtunut muutos merkitsee sitä, että köyhät ovat nyt köyhempiä kuin ennen lamaa tai laman aikana.

Köyhyyden kuvassa tapahtunut muutos on suorassa yhteydessä työttömyydessä tapahtuneeseen muutokseen. Toisin kuin aiemmin, työttömät ovat nyt pääsääntöisesti oikeutettuja ainoastaan vähimmäistyöttömyysturvaan, jonka taso ei useimmissa tapauksissa ylitä toimeentulotuen normeja. Tästä johtuen suuri osa työttömistä on myös toimeentulotuen asiakkaita. Toimeentulotuen taso on mitoitettu tilapäisen puutteen lievittämistä silmälläpitäen. Pitkäaikaista toimeentuloa sen ei ole ajateltu takaavaan. Tällä toimeentulotasolla merkittävän suuri työttömien joukko on kuitenkin joutunut elämään nyt vuosikausien ajan.

Turun yliopistossa tehty tutkimus köyhyyden moniulotteisuudesta osoittaa, että köyhyys on laman jälkeisissä oloissa muuttunut entistä selvemmin kysymykseksi pitkäaikaistyöttömyydestä. Pienituloisuudella, kasautuvalla välttämättömyyksien puutteella, subjektiivisesti koetulla taloudellisella ahdingolla ja ylivelkaantumisella mitaten vähimmäistyöttömyysturvan varassa olevien köyhyysriski on erittäin korkea ja korkeampi vuonna 2000 kuin vuonna 1995. Vuonna 1998 toimeentulotukeen tehdyt leikkaukset olivat omiaan pahentamaan juuri tämän ryhmän asemaa.

Köyhyyspakettien kanssa tuskailevalle hallitukselle tutkimuksen sanoma on selvä. Tehokkaimmin köyhyys on lievitettävissä parantamalla vähimmäistyöttömyysturvalla olevien taloudellista asemaa.

Minimityöttömyysturvaa saavien köyhyysaste eri mitoilla 1995-2000

Lisätietoja: Dosentti Veli-Matti Ritakallio, Turun yliopisto, sosiaalipolitiikan laitos
p. 040-550 2698, 02-333 54 12, veli-matti.ritakallio@utu.fi