Käpylässä 04.09.2002

Heikki Takkinen
Valtakunnan VII Virallinen Kylähullu
heikki.takkinen@klubi.org

Asukkaiden Helsinki – elinvoimainen kaupunki

”Julkisen vallan tehtävänä on edistää ihmisten hyvinvointia, terveyttä, turvallisuutta ja toimeentuloa.” Näin sanoo perustuslaki. Tällä hetkellä kuitenkin lain toteutuminen on uhattuna.

Helsingin kaupunki on viime vuodet valittanut ja valittaa edelleen rahapulaansa. Kuluvan vuoden aikana on vaadittu ja toteutettu suuria säästöjä varsinkin peruspalveluissa ja nyt vaaditaan vielä uusia säästötoimia eri hallintokunnilta ensi vuoden budjettikäsittelyssä.

Helsingin kaupungin tulos on kuitenkin viime vuosina ollut runsaasti ylijäämäinen. On ostettu osakkeita, rakennettu erilaisia rahastoja, tehty kalliita keskusta- ja satamasuunnitelmia.

Verotulot vuonna 2001 ylittyivät 1,5 miljardia markkaa, kaupungin oma pääoma kasvoi viime vuoden aikana 1,17 miljoonaa markkaa ollen tämän euro-vuoden alussa jo 6,5 miljoonaa euroa. Tämä siitä huolimatta, että valtion osuudet ovat supistuneet.

Vuoden 2001 tilinpäätös osoitti 1,2 miljardin markan omatoimista tulosta. Lainanlyhennysrahastoon siirrettiin 500 miljoonaa, lähiörahastoon 300 miljoonaa, innovaatiorahastoon 100 miljoonaa markkaa. Rahastoihin on tällä hetkellä sijoitettuina noin 1 miljardi euroa. Ja kaupungin kassassakin oli rahaa vuoden vaihteessa 655 milj €. Meidän kaupunkilaisten rahaa.

Tarkasteltaessa viime vuosien kaupungin tilinpäätösasiakirjoja näyttää selvästi siltä, että talousarvioissa joka vuosi tulot on arvioitu jatkuvasti liian alhaisiksi ja epärealistisiksi ja samalla menot liian korkeiksi. Miksi?

Rahaa siis on. Kyse on siitä, mihin sitä käytetään. Kenen ehdoilla? Kenen puolesta?

Tällä hetkellä näyttää taas siltä, että tämän vuoden 2002 tilinpäätös tulee olemaan tappiollinen, ehkä ensimmäistä kertaa totuudenmukaisesti moniin vuosiin. Jos tämä arvio toteutuu, on aloitettava nopeasti arvokeskustelu siitä, mihin vähät rahat käytetään, mistä säästetään, jos säästettävä on. Rakennetaanko keskustatunneli ja Vuosaaren satama? Rakennetaanko Töölönlahden parkkitalo? Musiikkitalo? Katetaanko stadion? Vai pidetäänkö huolta toisistamme, peruspalveluistamme?

Suunnitellut ensi vuoden säästötoimet kohdistuvat lähinnä terveydenhoitoon (23 milj €), sosiaaliturvaan (23 milj €), koulutukseen (27 milj €), joukkoliikenteeseen ja kulttuuriin. Samalla siis päiväkoteihin, leikkipuistoihin, terveysasemiin, nuorisotyöhön, vanhuksiin, kirjastoihin…

Suunnitellut 4%:n säästötoimet eri hallintokunnille vaikuttavat prosentuaalisesti pieniltä. Hallintokuntien budjeteista kuitenkin n. 90% on kiinteitä ja lakisääteisiä kustannuksia. Käyttömäärärahaa on vain n. 10%. Suunnitellut säästötoimet vievät siis pahimmassa tapauksessa toiminta- ja käyttörahoista lähes puolet. Tämä ei voi olla näkymättä ja vaikuttamatta.

On aika keskustella ja kysyä vakavasti:

• Onko säästäminen välttämätöntä?
• Onko Helsingillä varaa leikata ja heikentää kunnallisia peruspalveluja?
• Mitkä ovat kaupungin arvot?
• Mitä ovat kaupunkilaisten arvot?
• Minkä arvoisia ovat helsinkiläiset?
• Onko Helsinki todella helsinkiläisten?
• Ovatko lapset, vanhukset, sairaat, työttömät täysiarvoisia kaupunkilaisia?
• Kenen on Helsinki?
• Kenen on tulevaisuus?
• Kenelle kaupunkia rakennetaan?
• Millä toimenpiteillä turvataan kaupungin elinvoimaisuus?
• Mikä on kaupungin tulevaisuus, jos se ei huolehdi omistaan?
• Mikä on arvomaailma kaupungin taloussuunnitelmien takana?
• Jos on säästettävä, mistä säästetään? Keskustatunneli? Vuosaaren satama?
• Miten peruspalvelut hoidetaan jatkossa?
• Miten taataan kaupunkilaisten elämisen ja työskentelyn motivaatio?
• Onko tarkoitus yksityistää peruspalvelut, mm. terveydenhoito?
• Onko vuoden 2003 talousarvio realistinen?
• Mitä tehdä kaupungin 1 miljardin euron rahastoilla?

Kaupunki, joka ei pidä huolta omistaan, on kuoleva kaupunki. Peruspalvelutason heikkeneminen ei näy ainoastaan terveyskeskusjonoina, lasten yksinäisinä iltapäivinä, lakkautusuhan alaisina kirjastoina, nuorisotyön määrän ja laadun heikkenemisenä, syrjäytymisenä, masennuksena, rikollisuuden lisääntymisenä, yksinäisyytenä, omaehtoisen kulttuurin katoamisena jne.

Se näkyy myös kaupunkilaisten viihtymisessä, työmotivaatiossa, työtuloksen heikkenemisenä, yleisen levottomuuden ja turvattomuuden lisääntymisenä, yritysten ja yksityisen pääoman poismuuttoina…

Jos kaupunki ei hoida kaupunkilaisiaan, ovatko kaupunkilaiset silloin valmiita hoitamaan kaupunkiaan?

Itsestäänselvyyksiä ei ole. Kehityksen suunta on aina mahdollista muuttaa. Kyse on tahdosta. Meidän helsinkiläisten yhteisestä halusta kehittää kaupunkiamme yhteisten arvojen pohjalta.

Nyt tarvitaan keskustelua kaupungin ja kaupunkilaisten arvoista. Nyt tarvitaan puhetta ja keskustelua. Puhu, ennen kuin budjetit puhuvat. Nyt tarvitaan mielipiteiden ilmaisua. Nyt tarvitaan huutoja. Nyt tarvitaan vaikuttamista. Edustuksellista ja suoraa. Nyt tarvitaan tekoja.