Radioaktiivista demokratiaa

Basran opetussairaalan syöpäosaston johtajan, Jawad Khudim al-Alin, mukaan Basran seudulla on nykyään 11 kertaa enemmän syöpiä kuin vuonna 1991. Myös monet muut irakilaiset tutkijat ja lääkärit ovat todenneet, että synnynnäisten epämuodostumien ja syöpien määrä Basran alueella on kasvanut hälyttävästi viimeisten kymmenen vuoden aikana. Basran alueella vierailleiden ulkomaisten toimittajien ja lääkärien mukaan suurin osa irakilaisista näyttää uskovan, että ylimääräinen sairastavuus johtuu köyhdytetystä uraanista (1).

Riippumatta siitä, ovatko irakilaiset oikeassa vai eivät, asia voi muodostaa amerikkalaisille ja brittiläisille miehittäjille ison ylimääräisen ongelman. Jos irakilaiset uskovat amerikkalaisten syyllistyneen vakaviin sotarikoksiin maan siviiliväestöä vastaan, asiat eivät ainakaan helpotu.

Ydinvoimaloiden polttoaineen valmistus tuottaa seitsemän tonnia köyhdytettyä uraania (KU) kutakin polttoainetonnia kohti. Pienempiä määriä köyhdytettyä uraania syntyy myös käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyssä. KU on lievästi radioaktiivinen ongelmajäte jonka tuotanto ja säilytys on tarkasti valvottua.
Pienentääkseen kustannuksiaan ydinvoimateollisuus lahjoittaa KU:ta ilmaiseksi aseteollisuudelle. Uraani sopii erinomaisesti ammusten kärkiin, koska se on raskain luonnossa yleisesti esiintyvä alkuaine. USA:n sotavoimat käyttivät vuonna 1991 Persianlahdella noin 860 000 köyhdytettyä uraania sisältävää ammusta (2). Ne sisälsivät eri arvioiden mukaan 350 – 260 tonnia uraania. Lisäksi amerikkalaiset käyttivät ilmeisesti Bosniassa 3 tonnin ja Kosovossa 9 uraanitonnin verran uraaniammuksia (3).
Irakilaisten väitteet eivät ilmeisesti ole pelkkää propagandaa, sillä myös USA:n ulkoministeriö on puhunut "hämmästyttävästä syöpien, hermostollisten sairauksien, synnynnäisten epämuodostumien ja muiden sairauksien esiintymisestä" Etelä-Irakissa. USA syyttää tilanteesta Irakin hallituksen kemiallisia aseita (4). Selitys ontuu, sillä poikkeukselliset syöpäepidemiat ovat nimenomaan Basran seudulla eivätkä Pohjois-Irakin kurdialueilla.

Arviolta neljä viidesosaa Persianlahdella vuonna 1991 taistelleista tai alueella vähän myöhemmin oleilleesta 700 000 amerikkalaissotilaasta (joista reilut 500 000 osallistui itse sotaan) altistui uraaniammusten synnyttämälle pölylle (5). Joidenkin virtsasta mitattiin vielä kolme vuotta sodan jälkeen yli 4000 kertaa virallista suositusta (0,1 mikrogrammaa per litra eli 0,1 miljardisosaa) suurempia määriä uraania (6).

Yhdysvaltain hallituksen tekemän virallisen selvityksen mukaan Persianlahden sodan veteraaneille syntyneillä lapsilla näyttäisi olevan kaksi tai kolme kertaa normaalia suurempi riski syntyä kehitysvammaisina (7). Sotaveteraanien järjestöt sanovat, että hallituksen tutkimus vähättelee vammaisina syntyneiden lasten määrää. 261 Mississippin alueen veteraaniperhettä käsittäneen tutkimuksen mukaan peräti 67 prosenttia sotaveteraanien lapsista oli syntynyt vammaisina (8). Joidenkin perheiden kaikki lapset ovat syntyneet vakavasti epämuodostuneina.

Saksalaisen biokemisti Albrecht Schottin tekemien tutkimuksien mukaan Persianlahden sodassa taistelleilla brittisotilailla on keskimäärin viisi ja puoli kertaa normaalia enemmän poikkeavuuksia kromosomiensa geeneissä. Joillakin tutkituista veteraaneista poikkeavuuksien määrä oli 14 kertaa normaalia suurempi. Schottin mukaan poikkeamat kromosomeissa merkitsevät kasvanutta syöpäriskiä ja normaalia suurempaa epämuodostuneina tai kehitysvammaisina syntyneiden lasten määrää (9).

RAUHANTURVAAJIENYLIMÄÄRÄISET LEUKEMIAT

Köyhdytetystä uraanista käyty keskustelu Suomessa on tähän mennessä keskittynyt pitkälti Balkanilla palvelleiden rauhanturvaajien korkeisiin leukemialukuihin.

Balkanilla palvelleilla rauhanturvaajilla on havaittu odotettua suurempia leukemiatapausten määriä. Esimerkiksi Italiassa palvelleista 60 000 rauhanturvaajasta 12 oli vuonna 2000 jo saanut leukemian ja kuusi kuollut siihen.

Lukumäärä ei kuullosta kovin suurelta, mutta osa italialaisista oli palvellut Bosniassa vuoden 1995 jälkeen ja osa Kosovossa vuoden 1999 sodan jälkeen. 12 syöpätapausta 60 000 rauhanturvaajaa kohti muutamassa vuodessa on tilastollisesti ottaen liian paljon, sillä normaalisti vain 13 italialaismiestä 100 000:sta sairastuu leukemiaan elämänsä aikana (10). Monet tiedotusvälineet maailmalla sekoittivat keskenään, hiukan tarkoitushakuisen tuntuisesti, koko elämänaikaisen tilastollisen riskin sairastua leukemiaan ja rauhanturvaajien normaalia korkeamman vuosittaisen sairastumisriskin. Useat ihmiset saivat sen käsityksen, että rauhanturvaajilla oli normaalia tilastollista määrää vähemmän leukemioita.

Euroopan hallitukset sanoivat tutkivansa asiaa, ja mittasivat Balkanilla palvelleiden rauhanturvaajien virtsan sisältämän uraanin määriä. Tämä ei todellisuudessa kuitenkaan enää kertonut juuri mitään siitä, millaisille uraanimäärille rauhanturvaajat olivat aikoinaan altistuneet. Alkuperäisen altistuksen selvittämiseksi olisi pitänyt vertailla uraani-235:n ja uraani-238:n pitoisuuksia rauhanturvaajien virtsassa, ja etsiä siitä köyhdytettyyn uraaniin viittaavia poikkeavuuksia luonnonuraanille ominaisista suhteista. Tällaisia kokeita ei kuitenkaan koskaan tehty (11).

ASIANTUNTIJAT VÄHÄTTELEVÄT VAAROJA

Vallalla olleiden käsitysten mukaan köyhdytetyn uraanin ei pitäisi aiheuttaa näin paljon syöpiä ja kehitysvammoja. KU on vain lievästi radioaktiivista. Sen radioaktiivisuus on vain noin 25 000 becquereliä eli 0,6 mikrocurieta grammaa kohti. Juuri käytöstä poistettu ydinpolttoaine voi sisältää 180 curieta radioaktiivisuutta grammaa kohti, eli se säteilee satoja miljoonia kertoja voimakkaammin. (Becquerel tarkoittaa yhtä radioaktiivista hajoamista sekunnissa, 37 miljardia becquereliä on yksi curie).

Myös suomalaiset asiantuntijat ovat järjestelmällisesti vähätelleet uraaniammusten mahdollisia riskejä. Martti Tiurin mukaan (12) on "biologisesti mahdotonta että köyhdytetyn uraanin säteily olisi syynä leukemiaan". Tiurin mukaan uraaniammukset eivät voi olla merkittävä ongelma, koska yli miljoonasosa koko maan kuoresta on uraania. Säteilyturvakeskuksen tutkimusjohtaja Sisko Salomaa puolestaan sanoi lehdille olevansa "perin pohjin kyllästynyt" uraaniammuksista käytävään keskusteluun. Salomaan mielestä pitäisi keksimällä keksiä tilanne, jossa ammuksista saisi leukemian. "Ammuksen uraanikärkeä voi pitää parin viikon ajan kädessä, ja silloin ihoannos voi ylittyä", kommentoi Salomaa Helsingin Sanomille (13).

Salomaa toisti näiltä osin uskollisesti USA:n armeijan propagandaa. Amerikkalaiset upseerit olivat eräissä tapauksissa ottaneet mukaansa tiedotustilaisuuksiin köyhdytetystä uraanista valmistettuja ammuksia "todistaakseen" että ne ovat täysin vaarattomia (14).