Hyvää huomenta hyvät kuulijat!

Maailman tila muistuttaa nyt epämiellyttävällä tavalla vuonna 1914, ensimmäisen maailmansodan edellä vallinnutta tilannetta. Monet ovat tästä huolissaan. Yksi osoitus huolestumisen laajuudesta oli, että helmikuun viidentenätoista päivänä järjestetyille rauhanmarsseille saattoi Guardian-lehden kokoamien tietojen mukaan osallistua yli 30 miljoonaa ihmistä. 30 miljoonaa ihmistä, 600 eri paikkakunnalla, 70 eri maassa.

Kyseessä ei ollut suurin rauhan mielenosoitus Vietnamin sodan jälkeen vaan suurin Maapallolla koskaan järjestetty mielenosoitus rauhan puolesta.

Mitä tapahtuu jos USA liittolaisineen hyökkää Irakiin ilman YK:n valtuutusta?

Mikään ei viittaa siihen että mahdollinen sota Irakissa olisi ohi muutamassa päivässä. Irakin armeija on jo alkanut siirtää eliittiyksikköjään ja raskaita aseitaan suuriin kaupunkeihin. Jos irakilaiset taistelevat kaupungeissa, sodasta tulee pitkä ja verinen. YK-järjestöt eivät enää puhu sadoista tuhansista pakolaisista, niiden uusi arvio on, että kymmenen miljoonaa irakilaista yrittää jo sodan alkuvaiheessa pakoon kaupungeista, pois taistelujen jaloista jos sodan syttyminen varmistuu.

Yhdysvallat varmaankin pystyy lopulta valloittamaan Bagdadin ja muut Irakin kaupungit. Mutta sota ei välttämättä pääty tähänkään. Israelin ja Palestiinan nykyinen tilanne muodostaa varmaan hyvän vertailukohdan sille mitä voi olla tulossa.

On myös hyvä muistaa, että Bushin ensimmäinen sota jatkuu edelleen. Taistelut Afganistanissa ovat viime aikoina kiihtyneet ja levinneet aiempaa useammille seuduille.
Talibaneilla on viimeisten puolentoista kuukauden aikana ollut isoja rekrytointikampanjoita kaikkialla Afganistanissa, Kabulia myöten. He mitä ilmeisimmin valmistelevat laajempaa sissisotaa, joka alkaa todennäköisesti toden teolla heti kun yhdysvaltalaiset ovat sitoneet lentotukialuksensa ja maavoimiensa pääosan Irakissa käytäviin taisteluihin. Afganistaniin virtaa lehtitietojen mukaan sissejä myös muista Keski-Aasian maista.

Myös Pakistanin tilanne on Afganistanin sodan seurauksena muuttunut. Amerikkalaiset liittolaisineen tulivat ilmeisesti tappaneeksi sodassa myös seitsemän tai kymmenen tuhatta enimmäkseen varsin nuorta pakistanilaista, jotka olivat rientäneet Afganistaniin taistelemaan talibanien puolella. Tämä on lisännyt länttä kohtaan tunnettua epäluuloa Pakistanissa. Viime lokakuussa pidetyissä parlamenttivaaleissa Al Qaidaa avoimesti tukevat puolueet saivat 13 kertaa enemmän paikkoja kuin koskaan aikaisemmin, ja pitävät nyt hallussaan poliittista valtaa Pakistanin vuoristoisilla rajaseuduilla, Baluchistanissa ja Luoteisten rajaseutujen provinssissa. Bushin terrorismin vastainen sota toimii – mutta tulokset ovat tähän asti olleet ennen kaikkea julkituotujen tavoitteiden vastaisia. Jos USA hyökkää Irakiin, kukaan ei tiedä mitä Pakistanissa tapahtuu. Pakistanin suistuminen kaaokseen voisi itse asiassa johtaa juuri siihen lopputulokseen mitä Yhdysvallat on eniten pelännyt: kaaoksen keskellä joku ryhmä voi saada haltuunsa osan maan kymmenistä ydinaseista.

Irakin sodalla voisi olla vakavia epävakauttavia vaikutuksia myös Intiassa, Bangladeshissa, Indonesiassa, Filippiineillä ja monissa muissa Keski- , Etelä- ja Kaakkois-Aasian maissa.

Pahimmassa tapauksessa tuloksena voi lopulta olla jopa eräänlainen Aasia-keskeinen maailmansota: USA kokoaa suurta sotakoalitiota ja toisella puolella on kymmeniä erilaisia sissiliikkeitä.

Mikä sitten on ollut Suomen linja kaiken tämän keskellä?

Kaikki yksityiskohdat asiasta eivät vieläkään ole julkisia.

Tiedämme kuitenkin varmasti, että pääministeri Lipponen on joulukuussa antanut ymmärtää Suomen olevan mukana USA:n johtamassa, Irakin sotaa tukevassa koalitiossa. Ulkoministeriöstä julkisuuteen vuotaneiden muistioiden mukaan presidentti Bush kiitti Lipposta sen takia että Suomi oli liittynyt mukaan asianomaiseen liittoutumaan.

Lipponen itse sanoo, että kyse oli terrorismin vastaisesta koalitiosta jota alettiin rakentaa 11.9.2001 jälkeen. Tällaisessa selityksessä ei kuitenkaan ole järkeä. Suomihan ilmoittautui mukaan terrorismin vastaiseen ryhmittymään jo yli vuotta aikaisemmin, sekä Halonen että Lipponen tekivät asian tuolloin hyvin selväksi.

Lipposen toisen meriselityksen mukaan tilanne viime joulukuussa oli eri kuin nyt ja että Bushin tarkoittama koalitio olikin YK:n turvaneuvoston marraskuussa antaman yksimielisen päätöslauselman ympärille koottu ryhmittymä. USA siis toivottaa Suomen tervetulleeksi YK:n päätöslauselmakoalitioon, johon se itse suurin piirtein viimeisenä liittyi.

Tosiasiassa Bush alkoi keväällä 2002 rakentaa nimenomaan Irakin sotaa tukevien halukkaiden maiden koalitiota. Lipposen vieraillessa USA:ssa joulukuussa 2002 juuri tämä oli Bushin suuri projekti, johon hän nimenomaan keskittyi. Yksi syy miksi Bush suostui marraskuussa turvaneuvoston julkilausumaan, joka antoi Irakille lisäaikaa, oli saada itse aikaa taivutella turvaneuvostoa sotansa taakse. Onhan Yhdysvallat Korean sodasta alkaen käynyt sotansa mieluusti nimenomaan YK:n sotina.

USA ei tietenkään missään vaiheessa ole olettanut että Suomi lähettäisi joukkojaan Irakiin, mutta Lipponen lupasi että Suomi maksaa osan sodan aiheuttamista kustannuksista osallistumalla Irakin jälleenrakennukseen ja lähettämällä Irakiin rauhanturvaajia. On syytä muistaa että rauhanturvaajien lähettäminen on aina eduskunnan päätettävissä oleva asia, ei hallituksen. Eduskunta puolestaan ei tiennyt rauhanturvaajatarjouksesta mitään.

Tällaisen tuen lupaaminen merkitsi poliittisen, taloudellisen ja psykologisen tuen antamista USA:n sotapyrkimyksille aikana, jolloin vastuullisesti toimivien tahojen olisi päinvastoin odottanut vakuuttelevan Yhdysvaltoja siitä ettei sotaa kannata aloittaa. Riippumatta siitä mitä Lipponen tarkkaan ottaen on sanonut, USA oli aivan viime aikoihin saakka ymmärtänyt, että Suomi tukee sen kovaa linjaa.

Kohutut koalition tiedotuskokoukset eli englanniksi Coalition Briefing jollaiseen Suomi on osallistunut ja joihin se ulkoministeriön ilmoituksen mukaan aikoo jatkossakin osallistua, ovat myös liittyneet nimenomaan Irakin sotaan.

Muissa EU-maissa pääministeri olisikin todennäköisesti joutunut eroamaan tehtävästään jäätyään kiinni kaksilla korteilla pelaamisesta. Meillä Suomessa näyttävät kömpelöt ja onnahtelevatkin selittelyt menevän läpi. Vai menevätkö?

Ja kun Suomen ulkopoliittinen johto kiistää Yhdysvaltojen myötäilyn ja ilmoittaa olevansa ”YK:n puolella”, on muistettava että YK:ssa ollaan vasta muodostamassa kantaa, kiihkeät neuvottelut ovat koko ajan käynnissä ja lopputulema on auki. Esimerkiksi Ruotsin pääministeri Persson varoittaa julkisuudessa, että Yhdysvallat ja Iso-Britannia joutuvat maksamaan erittäin kovan poliittisen hinnan, jos ne hyökkäävät Irakiin ilman YK:n valtuutusta. Persson sanoi myös, ettei nykytilanteessa tarvita uutta Irak-päätöslauselmaa. Eli Persson toimii aktiivisesti rauhan puolesta, vaikkei Ruotsikaan ole tällä haavaa YK:n turvaneuvoston jäsen. Aktiiviset ulkopoliittiset johtajat osallistuvat kannan muodostamiseen, monien maiden edustajilla on koko diplomatian arsenaali käytössä rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi.

On hyvä, että Suomi sanoo nyt ettei ilman YK:n valtuutusta aloitettu sota ole hyväksyttävä. Mutta miksei Suomi sano ääneen myös, ettei tuhoisalle sodalle saa antaa YK:n mandaattia? Että rauha on ratkaisu?

Rauhallista päivän jatkoa, hyvät kuulijat.
Jaana Airaksinen
Kolumni on lähetetty Radio YLE Ykkösessä 11.3.2003