Säädöksiä ei noudateta

EU:n WTO-politiikan epädemokraattisuudesta löytyy useita esimerkkejä. Ongelmia on sekä unionin sisäisessä että muihin maihin suuntautuvassa toiminnassa. Maailman kauppajärjestössä Euroopan unionia edustaa EU:n komissio. Sen toimivaltuudet kauppapolitiikassa koskevat EU:n peruskirjan (artikla 133) mukaan tulleja, tavarakauppaa sekä rajatummin palvelujen ja henkisen omaisuuden kauppaa. Muut alat kuuluvat jaettuun toimivaltaan, eli jokainen jäsenmaa voi periaatteessa toimia omissa nimissään. Käytännössä komissio neuvottelee kaikista aiheista. Komission toimivallan ulkopuolelle jäävien kysymysten käsittelyyn ei ole laadittu selkeitä menettelytapoja.

Ville-Veikko Hirvelä on pitkän linjan kansalaisaktivisti. Pitkän Emmaus-uran lisäksi hän on ehtinyt myös syventyä kansainväliseen kauppapolitiikkaan. Hirvelällä on monta sanaa sanottavana EU:n toiminnasta Maailman kauppajärjestössä. "EU-jäsenyyden myötä eurooppalaisissa valtioissa on syntynyt uusi vallanjakotilanne. WTO:hon ujutettujen "uusien asioiden", kuten investointien käsittelystä ei ole säädetty EU:n peruskirjassa, mutta silti komissio neuvottelee niistä. On tultu tilanteeseen, jossa kauppavirkailijat säätävät itse itselleen neuvotteluvaltuuksia", Ville-Veikko Hirvelä toteaa.

Euroopan parlamentin komitean kansainvälisen kaupan avoimuutta ja demokratiaa koskevassa raporttiluonnoksessa todetaan, että WTO:n sopimusten ylikorostettu asema muuhun lainsäädäntöön verrattuna "voi aiheuttaa rajoituksia kansanedustuslaitosten vapauteen säätää lakeja aloilla, joita ei ole julkituodusti käsitelty sopimuksia allekirjoitettaessa" (Committee on Industry, External Trade, Research and Energy; 2001/2093(INI) A5-0000/2001),

Kun EU valmisteli 1999 neuvottelumandaattiaan silloisen puheenjohtajamaan Suomen johdolla Seattlen ministerikokoukseen, jäsenmaat eivät saaneet asiakirjoja käsiteltäväkseen ajoissa, joissain tapauksissa eivät lainkaan. Neuvottelualoja koskevat 13 liitettä, joista löytyi mm. investointi- ja kilpailusopimuksiin esitetty varsinainen sisältö, eivät koskaan saapuneet ainakaan Suomen eduskuntaan. Muut asiakirjat tulivat muutaman päivän varoitusajalla. "Neuvoston säätämä päätöksentekoaika on vain kaksi viikkoa, eikä sitäkään aina noudateta", moittii Hirvelä.

Ville-Veikko Hirvelän mukaan Suomen hallinto ei myöskään toimi WTO -asioissa moitteettomasti. ”Esimerkiksi lokakuussa 2001 annettu esitys WTO-valtuuksien luonteesta ei noudattanut eduskunnan valiokuntien antamien lausuntojen Dohan ministerikokouksen valtuuksien rajauksia sillä tavoin, kuin perustuslaki edellyttää”. Hirvelä katsoi, ettei esitys myöskään antanut esitettävän kannan pohjaksi todenmukaisia tietoja WTO:n ja sen yleisneuvoston tilanteesta eikä riittäviä tietoja esitettyjen WTO-valtuuksien asemasta ja vaikutuksista lainsäädännön kokonaisuudessa. ”Ennen Dohan kokousta WTO:n enemmistö, useat kymmenet kehitysmaat ilmoittivat WTO:n yleisneuvostossa, etteivät ne kykene hyväksymään laajaa kierrosta ja uusia neuvotteluaiheita. Ne eivät palvele kehitysmaiden etuja. Silti kauppapoliittinen osasto katsoi, että kaikki WTO-jäsenet haluavat uusia neuvotteluja.”

Nykyisellään ei ole olemassa keinoja varmistaa, että eduskuntojen antamia lausuntoja noudatettaisiin.
Jäsenmaiden käsitykset omasta roolistaan Maailman kauppajärjestössä ovat ristiriitaisia, eikä niiden kansallisilla parlamenteilla ole aina tietoa omista velvollisuuksistaan ja oikeuksistaan kauppapolitiikan toteuttamisessa. Parlamentit käsittelevät WTO-kysymyksiä pääosin EU-asioina, vaikka ne ovat yhä useammin poikkihallinnollisia.