Neuvottelumandaatti epäselvä

Kansalaisaktivisti Ville-Veikko Hirvelä tähdentää, että EU:n käytössä oleva WTO -neuvottelumandaatti ei ole laillinen. ”Nykyinen mandaatti myönnettiin Seattlen ministerikokousta varten (1999) neuvotteluohjelmasta sopimiselle. Dohassa (marraskuussa 2001) EU:n ministerikokous jatkoi tätä mandaattia, mutta uusille aiheille, kuten investoinneille ja ympäristölle, ei edelleenkään ole sovittu menettelykäytäntöjä. Neuvottelukäytännöistä ei ole säädöksiä eikä neuvosto ole tehnyt niistä käytännön päätöstä”, hän sanoo. ”Yleisten asiainneuvoston pitäisi tehdä päätökset, mutta teknisin neuvotteluvaltuuksin päätöksiä tehdään missä neuvostossa sattuu - ennen Seattlea kalastusneuvosto teki päätöksiä, vaikkei se voi olla vastuussa Seattlen tuloksista. Yleishallinnollista käytäntöä ei WTO -asioissa noudateta. Kauppavirkakoneisto ei ole ollut valmis antamaan neuvottelemistaan säännöstöistä tiedoksi kuin otsikoita.” Komissiolla ei yksinkertaisesti ole virallisia valtuuksia neuvotella useista aiheista, joista se parhaillaan kuitenkin neuvottelee.

Ennen Seattlen ja Dohan ministerikokouksia Suomen hallintokin korosti, että nykyiset valtuudet ovat vain neuvotteluaiheista päättämistä varten, ja että varsinaisia neuvotteluja varten tehtäisiin uuden valtuudet. Hirvelän mukaan ei ole tehty edes esitystä valtuuksien hakemiseksi. ”Sellaiset ratkaisut, jotka liittyvät peruspalveluihin, veteen, julkisiin hankintoihin, investointeihin ja muihin jäsenmaiden kompetenssiin kuuluviin asioihin, on voitava tehdä yleispoliittisina lainsäädännöllisinä ratkaisuina, joihin kansanedustuslaitokset saavat osallistua”, korostaa Ville-Veikko Hirvelä.

Palvelujen osalta komissiolla on valtuudet neuvotella varsinaisesti vain rajat ylittävästä kaupasta. Muut kolme GATS-sopimuksen kattamaa alaa – markkinaläsnäolo, luonnollisten henkilöiden läsnäolo ja kulutus ulkomailla) kuuluvat jäsenmaiden jaettuun toimivaltaan, joten teoriassa jäsenmaat voisivat neuvotella niistä itsenäisesti.
”Yksittäiset jäsenvaltiot päättävät itse liittyykö palvelujen kauppa luonnollisten vai juridisten henkilöiden vapaaseen liikkumiseen. Koska nämä alat ovat arkaluonteisia kaikissa EU:n jäsenmaissa, päätöksentekovalta jää yksittäiselle jäsenmaalle.” (Position Paper of the Austrian Federal Chamber of Labour: WTO 2000 World Trade Round, GATS — The Services Sector. http://europa.eu.int/comm/trade/pdf/contrib_afcl.pdf)

Säädöksiä tulkitsemalla ei kuitenkaan selitetä nykytilannetta. Esimerkiksi palvelujen suhteen komissio on toiminut täysin omavaltaisesti konsultoimatta jäsenmaita lainkaan. Komission nimissä on lähetetty muille WTO-jäsenille pyyntöjä mm. postipalvelujen ja vesihuollon avaamisesta ilman, että jäsenmaiden parlamentit olisivat osallistuneet pyyntöjen sisällön laatimiseen tai edes nähneet lähetettyjä esityksiä. Kauppakomissaari Pascal Lamy oli pahoillaan, että osa komission pyynnöistä oli vuotanut julkisuuteen. Lamyn mukaan esitykset ”eivät vielä kuvasta EU:n virallista kantaa”, sillä ”komission sisäiset prosessit” olivat keskeneräisiä vielä vajaa kuukausi ennen pyyntöjen jättöpäivää, kesäkuun viimeistä (Pascal Lamyn kirje Emilio Gabagliolle, SW D(2002) 2256
http://www.gatswatch.org/docs/lamy070602.pdf). Lamyn mukaan jäsenmaat vielä kesäkuussa keskustelivat asiakirjoista, mutta vaikuttaa siltä, etteivät asiakirjat edennet kauppapoliittista osastoa pidemmälle.

Ville-Veikko Hirvelä on tuttu kaveri myös Pascal Lamylle. ”Lähetin Lamylle Seattlen jälkeen 90 kysymystä mandaattiongelmista, mutta en koskaan saanut kunnollisia vastauksia. Lamy myönsi kuitenkin, että neuvoston työjärjestysmenettelyissä oli avoimuusongelmia.”