Lupausten lunastaminen

Eräs kiistanalaisimmista kysymyksistä Maailman kauppajärjestössä on nykyisten sopimusten toimeenpano. Kehitysmaat ovat vaatineet teollisuusmailta vastavuoroisuutta toimeenpanossa, sillä ne ovat itse avanneet markkinoitaan mutteivät saaneet vastineeksi oikeastaan mitään. Kehitysmaille tärkeitä sopimuksia ovat mm. markkinoillepääsy ja maataloustuet.

Suurinta osaa kehitysmaita edustavan G77-ryhmän lokakuussa 2001 antamassa WTO -lausunnossa painotetaan, että WTO:n kaikissa tulevissa työohjelmissa on ensisijaista korjata WTO:n "kauppasopimusten epätasapaino oikeuksien ja velvoitteiden välillä" ja niiden "riittämätön tai virheellinen täytäntöönpano". G77-ryhmään kuuluvat 133 maata tekivät 104 virallista esitystä toimeenpanosta. Kauppakomissaari Pascal Lamy oli todennut Financial Timesille nukahtaneensa lukiessaan näitä esityksiä.

G77-lausunnossa todetaan, että "investointien, kilpailun, julkisten hankintojen ja kaupan helpottamisen" osalta "ratkaisut neuvotella WTO:ssa edellyttäisivät yksimielisyyttä ja kehitysmaita ja niiden neuvottelukykyä koskevien vaikutusten huolellista arviointia" (G-77 ryhmän kanta 22.10. 2001). Ville-Veikko Hirvelän mukaan näistä aiheista ei vallitse alustavaakaan yksimielisyyttä. ”Useat kymmenet kehitysmaat ovat virallisesti ilmoittaneet muun muassa WTO:n yleisneuvostossa 2.10. ja 10.10., että ne eivät hyväksy neuvotteluja näistä aiheista, eivätkä ole edes kykeneviä aloittamaan neuvotteluja niistä.” WTO:n omissa tiedotteissa ennen Dohaa (http://www.wto.org/wto/english/thewto_e/minist_e
/min01_e/brief_e/brief07_e.htm) todetaan, että monet teollisuusmaat ovat haluttomia neuvottelemaan toimeenpanosta muuten kuin osana laajoja neuvotteluja. Trendi jatkuu edelleen: kehitysmaat avaavat markkinoitaan, teollisuusmaat polkumyyvät ylijäämätuotteitaan.