Suora sähköinen demokratia - vain tahdosta kiinni!

Pankkipalveluista tutut sähköisen asioinnin muodot - pankkiautomaatit, puhelinpankit ja internet - voisivat mahdollistaa kaikista merkittävistä kysymyksistä päättämisen kansanäänestyksillä. Mutta vain jos kansa riittävän päättäväisesti sitä vaatii.

Suomalaisessa yhteiskunnassa, kuten maailmalla yleensä, on vallinnut taipumus demokratian lisäämiseen viimeisten sadan vuoden ajan. Tsaarin itsevaltius säätyvallan välittämänä on lakkautettu, Suomen tasavalta perustettu, naiset ja miehet ovat saaneet yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden, äänestysikää on laskettu, ja viimeksi presidentinvaalista poistettiin valitsijamiesten väliporras. Jokaisen demokratian edistysaskeleen jälkeen olisi siis ollut virheellistä todeta, että demokratia "on saavutettu nyt". Jokainen niistä on vain tuonut yhteiskuntaa hiukan lähemmäksi kansan itsehallintoa. Prosessi ei ole edelleenkään valmis, vaikka niin kuin kaikkina aikoina, kansan valtaa oikeasti kammoavat haluavat uskoa niin.

Nimenomaan suoran demokratian - kansanäänestysten runsaan käytön - uskotaan johtavan vain populistisiin päätöksiin ja pahoihin virhearvioihin. On totta, että sivistymätön kansa voi tehdä huonoja päätöksiä. Suomen tasavaltaa perustettaessa oli kenties järkevää valita kansaa paremmin tietäviä kansan hallitsijoiksi. Kansan sivistystaso on kuitenkin noussut Suomessa koko ajan - se on kulkenut käsi kädessä demokratian lisääntymisen kanssa. Voidaankin kysyä, eikö Suomen kansa ole jo tarpeeksi sivistynyttä ryhtyäkseen yleisesti päättämään sitä koskevista asioista.

Monet kansanäänestyksiin periaatteessa myönteisesti suhtautuvat puolestaan katsovat yleensä, että niiden järjestäminen laajamittaisemmin tulisi liian kalliiksi tai monimutkaiseksi. He tapaavat ajatella perinteistä lappuäänestystä vaalihuoneistoineen, virkailijoineen ja kortinlaskijoineen, joka on kieltämättä kallis tapa tehdä päätöksiä. Jos äänestyksiä varten luotaisiin elektroninen järjestelmä, putoaisivat kuitenkin kustannukset niin dramaattisesti, että kansanäänestyksistä voisi tulla säännöllisiä.

Hälventämään epäilyjä tällaisen järjestelmän turvallisuudesta voidaan ajatella toista yhteiskunnan aluetta, jossa luotettava tiedonsiirto ja henkilöllisyydestä varmistuminen ovat olennaisia: pankkitoimea. Suomessa tehdään päivittäin elektronisesti miljoonia tilisiirtoja. Tämä toimii verraten luotettavasti. Siihen ei tarvita passintarkastusta eikä virallisesti valvottua allekirjoituksen todistamista. Pankkikortti ja/tai tunnusluvut riittävät. Jos on teknisesti mahdollista, että henkilö ei pankkikortillaan ja PIN-koodillaan pysty nostamaan tililtään enempää rahaa kuin hänen tilillään on, on myös teknisesti mahdollista luoda elektroninen vaalijärjestelmä, jossa henkilö voi käyttää vain hänelle kuuluvan äänensä. Sama pätee tietysti myös internet- ja puhelinpankkipalveluihin.

Kuten pankkipalveluissa, voitaisiin kansalaisille antaa mahdollisuus äänestää esimerkiksi juuri näillä kolmella tavalla: puhelimitse, internetin kautta, tai äänestysautomaatilla. Jokaiselle äänioikeutetulle kansalaiselle voitaisiin lähettää kyseisten järjestelmien käyttöön tarvittavat tunnusluvut ja elektroninen henkilöllisyystodistuskortti, joka toimisi myös äänestyskorttina. Lisäksi täytyisi perustaa äänestysautomaattien verkosto ja luoda tarvittavat muut rakenteet, markkinoida säännöllisen äänestämisen tärkeys kansalle, ja kouluttaa kansalaisia uuden järjestelmän käytössä. Tulisi myös luoda tiedotuskanava, esimerkiksi kaikkiin kirjastoihin jaettava lehti (jonka teksti olisi myös internetissä), jossa selitettäisiin kulloinkin päätettävänä olevan asian luonne. Monipuolisen tiedotuksen varmistamiseksi myös esimerkiksi kaikki eduskunnassa olevat puolueet ja asiaa sivuavat kansalaisjärjestöt voisivat saada ilmaista kantansa asiasta tässä tiedotuslehdessä. Tämä varmistaisi nimenomaan päätettäviä asioita koskevan tiedon saatavillaolon.

Äänestysautomaatit muodostaisivat varmaankin järjestelmän kalleimman osan, mutta tässä voitaisiin säästää kustannuksia velvoittamalla pankit (valtion mahdollisesti osittain rahoittamina) uudistamaan jo olemassaolevat pankkiautomaatit niin, että ne kykenisivät myös äänestyskoneina toimimiseen. Tämän pankeilta yhteiskunnalle suuntautuvan tulonsiirron kustannukset tuskin nousisivat lähellekään pankkituen muodossa toiseen suuntaan suoritettua tulonsiirtoa. Puhelin- ja internetpalvelut olisivat luonnollisesti täysin valtion ylläpitämiä.

Puhtaan poliittiselta kannalta voi huolenaiheena olla lähinnä äänestysinto tai sen puute: jos esimerkiksi jossakin kysymyksessä äänestysprosentti nousisi vain kymmeneen prosenttiin, olisi kyseenalaista tehdä päätöstä tämän pohjalta, koska otos saattaisi olla valikoitunut tietyllä tavalla ajatteleviin. Äänestysintokysymyksen voisi ratkaista siten, että kustakin asiasta äänestettäisiin myös eduskunnassa, mutta kansanäänestysprosentin mukainen osuus päätöksestä olisi jo lukittu äänestäneen kansan tahdon mukaiseksi. Näin kansalainen voisi äänestämättä jättämisellä ilmaista, että haluaa jättää kyseisen asian omalta osaltaan eduskunnan päätettäväksi. Jos taas äänestysprosentti lähentelisi sataa, olisi selvästi ollut kyseessä kansalle tärkeä asia, ja tämän pitäisi näkyä prosentuaalisesti samansuuruisessa päätöksen sitovuudessa.

Alla esimerkki hypoteettisesta tilanteesta, jossa kansa ja eduskunta ovat eri linjoilla ja kansan äänestysaktiivisuus korkea:

_______________________________________
Kansa: äänestysprosentti____________90%
kyllä-äänien %-osuus_________10%
ei-äänien %-osuus___________90%

Eduskunta: kyllä-äänien %-osuus_________70%
ei-äänien %-osuus___________30%

Kansan kyllä- ja ei-äänet kerrotaan 0.9:llä,
eduskunnan kyllä- ja ei-äänet 0.1:llä.

Suhteellisesti: eduskunta: kyllä__________7%
ei____________3%
kansa: kyllä__________9%
ei____________81%
_______________________________
Lopputulos: kyllä__________16%
ei____________84%
Yhteensä: 100%

Tämä olisi lopullinen äänestystulos.
________________________________________

Vaikka äänestysprosentti jäisi alle 50%:n, kuten useimmissa kysymyksissä varmaankin kävisi, antaisi kansanäänestys eduskunnalle kuitenkin selkeän viestin kansan tahdosta kyseisessä asiassa ja suuri kansan enemmistö saattaisi edelleen ratkaista asian "kansan hyväksi", vaikka eduskunnan enemmistö olisi eri mieltä.

Kansanäänestysten järjestys voisi olla kunkin kysymyksen lopullisessa käsittelyssä sääntömääräinen ilmiö. Äänestysprosentin jääminen varsin alhaiseksi monissa kysymyksissä ei olisi viesti järjestelmän epäonnistumisesta vaan ainoastaan kansan viesti siitä, että kansa jättää mielellään tietyt asiat eduskunnan päätettäviksi. Tämä olisi huomattava demokraattinen parannus verrattuna nykytilanteeseen, jossa eduskunta kaksi kertaa vuosisadassa jättää jonkin päätöksen kansan päätettäväksi.

Parlamenttilaitokselle (hallitukselle, eduskunnalle ja valiokunnille) jäisi päätösten valmistelu ja esitysten teko. Demokratian kannalta olisi tosin olennaista, että myös kansalainen voisi tämän elektronisen järjestelmän kautta toimittaa myös lakialoitteen eduskunnalle. Eduskunnan olisi otettava aloite huomioon, jos se täyttäisi lakialoitteen tekniset kriteerit. Valtio voisi palkata kansalle lakimiehiä avustajiksi tämän toteuttamiseksi.

Samalla elektronisella äänestysjärjestelmällä voisi korjata myös toisen parlamentaarisen demokratian tähänastisen puutteen: edustajien mandaatin tarkistuksen. Eduskunta voi hajoittaa hallituksen, koska hallitus toimii eduskunnan mandaatilla; kansalla pitäisi myös olla oikeus hajoittaa rauhanomaisesti eduskunta, koska eduskunta toimii virallisesti kansan mandaatilla. Eduskunnan luottamus voitaisiin tarkistaa sääntömääräisesti vuosittain, ja lisäksi luottamusäänestys tulisi järjestää, jos tietty määrä kansalaisia sitä vaatisi tietyn ajan sisällä (esimerkiksi äänestysjärjestelmään sisällytetyn "luottamusäänestysvaatimus"-toiminnon kautta). Nämä luottamusäänestykset voisi joko toteuttaa samalla painotusjärjestelmällä kuin muut äänestykset, tai esimerkiksi voitaisiin päättää, että uudet eduskuntavaalit järjestetään, jos sitä vaatii yli puolet äänestäjistä äänestysprosentin noustessa 2/3:aan äänioikeutettujen määrästä.

Samaa järjestelmää voisi tietysti käyttää myös esimerkiksi kunnallisessa päätöksenteossa, jolloin äänestysoikeus olisi rajattu kyseisen kunnan asukkaisiin ja painotettu äänestys tehtäisiin kunnan asukkaiden ja kunnanvaltuuston välillä. Järjestelmän sisäänajo voitaisiinkin suorittaa sujuvammin, jos se pilottitestattaisiin muutamien kuntien kunnallispolitiikassa ennen sen käyttöönottoa valtiollisessa politiikassa.

Tällainen järjestelmä yhdistäisi eduskunnan tai paikallisten valtuustojen päätösten valmistelussa hallitseman asiantuntemuksen todelliseen kansanvaltaiseen päätöksentekoon, ja olisi nykytekniikalla täysin toteutettavissa. Alussa mainituista epäilyistä sekä myös aidon epädemokraattisten voimien vastustuksesta johtuen voidaan olettaa tiettyjen piirien vastustavan järjestelmää. Tästä ei tule lannistua. Jokainen demokratian edistysaskel on maassamme niin kuin muuallakin vaatinut kamppailua kansan itsensä toimesta. Vaikka muutama valistunut eduskunnan jäsen ajatuksesta innostuisikin, ei se toteudu ilman kansalaisten mielenilmaisuja ja painostusta asian puolesta jo olemassaolevissa medioissa: sanomalehdissä, internetissä, kirjeitse vaikuttajille, seminaareissa, mielenosoituksissa ja myös klassisen "puskaradion" kautta, teekupin äärellä tuttavien kesken. Tämä riippuu sinusta.

Timo Ojanen, Helsingissä 27.4.2002.
Palaute: timoojanen@hotmail.com